Me oh my.

   Ohoh, no nyt on kyllä vierähtänyt hetki kirjoittelusta, sori!

Tiivistettynä siis männäkuukauden (tai melkein puolentoista kuukauden) kohokohdat ja pohjat. Tasapaksuus on joidenkin mielestä ah niin tylsää.

   Helmikuun 17. oli ravintolapäivä, otettiin Lotan kanssa innolla osaa muffinssikaupallamme. Ravintolapäivä on ihan uusi juttu täälläpäin, ravintoloita oli vain reilu kourallinen, joista suurin osa täällä trendi-hipstreri-Neuköllnissä. Päätettiin tehdä jotain ei-liian-aikaavievää, mutta söpöä, eli kuppikakkusia. Lotta hoiti makian puolen ja mää suolaisen, yhteensä meillä oli peräti yhdeksän eri makua! Hyvin tekivät kauppansakin meidän leivonnaiset. Enimmäkseen ikkunaan kävi koputtelemassa tuttuja, mutta uskaltautui muutama tuntematonkin tai sattumalta ohikävellyt paikalle. Oli kivaa! 

 

Ikkunaleipomo "Defenestrated". Muffinssiöverit oli semmoiset, ettei vieläkään oikein tee mieli kaivaa muffinssivuokaa esiin. (Kuvan otti Sofie)

   Maaliskuussa alkoi taas vierailijarumba, jee! Ensin tuli Iskä Johannan ja Ilmarin kanssa, oli tosi kivaa päästä kiertelemään Berliiniä kahdeksanvuotiaan kanssa (vaikkei nyt sit käytykään Legolandiassa). Eläintarhassa oli hirveän jännää, jonka jälkeen käytiin ihailemassa täytettyjä eläimiä luonnontieteellisessä museossa. Kohokohdat taisi olla jätski, tsatsiki, jalkapallokortit ja überkuul.

 

Pingviinien keskuudessa planking on näemmä yhä cool.

   Seuraavana viikonloppuna Berliiniin löysi tiensä Satu (tällä kertaa ihan ekayrittämällä!), nautiskeltiin vapaasta ja kevätoluesta, vaikka keväästä ei ollut tietoakaan. Käytiin myös Martin-Gropius-Baussa lämmittelemässä, valokuvanäyttely oli hieno ja niin oli kaiteetkin.

Svatu ja kumpir-peruna. Nam!

Martin-Groping-Us-Bau

   
     Pääsiäinen vietettiin luokkaretkellä Prahassa, siitä enemmän ensikerralla (CLIFFHANGER!)

   Huhtikuun alussa juoksin kenkäpakettini perässä lähikortteleissa, lopulta löytäen sen erään toisen blogin kautta, oli muillekin unohtanut luultavasti tuo samainen DHL-tyyppi tuoda pakettilappua, että olisi tiennyt mistä sen hakea. Paketti löytyi, nyt on kantapäässä uusista kengistä valtava rakkula.

   Sittenpä päätti rakas tietokoneeni posahtaa. Vietin suhteellisen rauhaisan viikon istumatta iltaisin kotona datailemassa ja sen sijaan sain luettua, nukuttua ja juotua kaljaa (hups!). Nyt toimii taas, kunnes hajoaa, sanoi korjaaja. Vähän hassuja ääniä tuolta kuuluu, mutta ainakin pojat oli hienosti putsannut kaikki ruuantähteet näppäimistöstä ja pölyt sisältä ja ulkoa! Kai sitä semmosesta sitten maksaa. Sanoi ne, että luulee tietävänsä mikä on vikana. 

   Meidän töihintuli ihan oikea pomppulinna! Suosittelen siis Berliinissä asustavia/vierailevia lukijoita tulemaan tsekkaamaan uuden näyttelyn, se jatkuu vielä 15.5 asti! Pääsee pomppimaan olematta kumipallo, eikä kukaan sitimarketin täti tuu ajamaan pois vaikka olis vähän vanhempi kuin pomppulinnapomppijat yleensä. 

   Noni, muuten siis kaikki oikein normaalia ja ihanaa. Työhakemuksia alan kirjoittelemaan hetimiten, nyt kun tän koneenkin sain takaisin ettei tule lusmuiltua.

   Ai niin, yksi aamu sämpylää hakiessani näin vihdoin syyn, miksi kukaan levittäisi korvisreikiään. Siellä voi säilyttää asioita! Wie praktisch!