Oh yes, more food.

So, this time in English. I don't want anyone to miss this place for not knowing much (or well, usually it's lots or none) Finnish or for google translate being a bit shit.

On Saturday, while having "breakfast" at a Vietnamese restaurant, the idea to go check out the Vietnamese market in Lichtenberg came up. Well of course! More food! Should there ever be a Saturday or Sunday with nothing to do, head there. The most fun I've had for a while!

It's a place situated quite off the usual routes anyone would pass by if you live inside the Ring in Berlin, but totally worth a visit. Why? Because they have it all. I mean, everything. Everything you could ever imagine you never will need and stuff you can't comprehend, why they exist.

Let's start with "Das erste Feuerzeug mit kalender". The first lighter with a calender on it. Calender from 2011, but who cares.

The market itself consists of X number of long halls (we just went to 2) with small shops on the right and left. The shops vary from regular Asian food shops selling all the curry pastes you could dream of, 18234756 different types of noodles and "Schweingeschmack", pork taste, in big bags. Yumm!

 They have clothes, shoes, bike pumps, cables for anything, towels, hair and nail salons, restaurants, garden stuff, fake flowers, ducks...

...and not just one type of ducks! But also hens.

We did actually buy stuff there too. I mean, with that amount of everything, it's impossible not to. In the food markets they had amazing, super fresh mangos, rice paper and vermicelli to make summer rolls, Tom Kha Ga-paste for the tastiest soup there is and some small stuff you never thought you'd need but at the moment realised you did. The bike pump I did really need.

When living in Lyon I used to go to the "China Town" that was a whole one street long, near Guillotiere, quite a lot, but never saw the food markets having fake money. These ones had, in every shop. Euros, Dollars, Yens...

It's open every day but Tuesday, and apparently this is the place Vietnamese restaurants in Berlin get their stuff.

Dong Xuan Center, Herzbergstr. 128-139, Industriehof an der Nordseite, 10365 Berlin

Hillopullaa

Nää oli taas näitä hetkiä kun unohtaa, missä on. Raahasin pitkästä aikaa osan panttipulloista supermarkettiin (siis sen osan joita juuri se supermarketti sattuisi ehkä hyväksymään, natürlich) ja kipsutin sitten vähän käteiseni (pitäis ihan oikeesti nyt saada aikaseks avattua se pankkitili) kera kauppaan.

Valikoin rauhassa kassillisen täyteen ruokaa, namnam. Etsin kuumeisesti puolukkahilloa, mutta mitään sentapaistakaan ei löytynyt, otin sitten persikka-passion-hilloa, koska persikka-passion sopii kaikkeen, that's a fact.

Teehyllyn edessä mietin, että pitäisi ostaa sitä hyvää, vähän kalliimpaa Earl Greyta jota kämppis osti kun viimeksi käytiin yhdessä kaupassa. Se oli melkein yhtä hyvää kuin PG-Tips, jota sitäkin saa täältä varmana jostain, mutta jota en tietyistä antipatioista johtuen suostu ostamaan.

Mullon kaks euroo panttikuitissa, 20€ käteistä ja jo niin paljon ruokaa, että just just jaksan kantaa. No päätin, etten ota sitä teepussipakettia, koska ois noloa jos ei rahat riittäis kassalla. Muutenkin meno on semmosta, ettei tekis mieli ostaa enempää kuin kolme asiaa, että ehtii pakata ne ennenkuin koko muu kauppa katsoo vihaisena kun blokkaa jonoa. Mitä, tilaa pakata liukuhihnalla maksamisen jälkeen? Eihän missään semmoista ole.

No, kassillinen ruokaa, nami, lasku: 8e. Olis vissiin voinu ottaa sen teepaketin. Next time!

Me oh my.

   Ohoh, no nyt on kyllä vierähtänyt hetki kirjoittelusta, sori!

Tiivistettynä siis männäkuukauden (tai melkein puolentoista kuukauden) kohokohdat ja pohjat. Tasapaksuus on joidenkin mielestä ah niin tylsää.

   Helmikuun 17. oli ravintolapäivä, otettiin Lotan kanssa innolla osaa muffinssikaupallamme. Ravintolapäivä on ihan uusi juttu täälläpäin, ravintoloita oli vain reilu kourallinen, joista suurin osa täällä trendi-hipstreri-Neuköllnissä. Päätettiin tehdä jotain ei-liian-aikaavievää, mutta söpöä, eli kuppikakkusia. Lotta hoiti makian puolen ja mää suolaisen, yhteensä meillä oli peräti yhdeksän eri makua! Hyvin tekivät kauppansakin meidän leivonnaiset. Enimmäkseen ikkunaan kävi koputtelemassa tuttuja, mutta uskaltautui muutama tuntematonkin tai sattumalta ohikävellyt paikalle. Oli kivaa! 

 

Ikkunaleipomo "Defenestrated". Muffinssiöverit oli semmoiset, ettei vieläkään oikein tee mieli kaivaa muffinssivuokaa esiin. (Kuvan otti Sofie)

   Maaliskuussa alkoi taas vierailijarumba, jee! Ensin tuli Iskä Johannan ja Ilmarin kanssa, oli tosi kivaa päästä kiertelemään Berliiniä kahdeksanvuotiaan kanssa (vaikkei nyt sit käytykään Legolandiassa). Eläintarhassa oli hirveän jännää, jonka jälkeen käytiin ihailemassa täytettyjä eläimiä luonnontieteellisessä museossa. Kohokohdat taisi olla jätski, tsatsiki, jalkapallokortit ja überkuul.

 

Pingviinien keskuudessa planking on näemmä yhä cool.

   Seuraavana viikonloppuna Berliiniin löysi tiensä Satu (tällä kertaa ihan ekayrittämällä!), nautiskeltiin vapaasta ja kevätoluesta, vaikka keväästä ei ollut tietoakaan. Käytiin myös Martin-Gropius-Baussa lämmittelemässä, valokuvanäyttely oli hieno ja niin oli kaiteetkin.

Svatu ja kumpir-peruna. Nam!

Martin-Groping-Us-Bau

   
     Pääsiäinen vietettiin luokkaretkellä Prahassa, siitä enemmän ensikerralla (CLIFFHANGER!)

   Huhtikuun alussa juoksin kenkäpakettini perässä lähikortteleissa, lopulta löytäen sen erään toisen blogin kautta, oli muillekin unohtanut luultavasti tuo samainen DHL-tyyppi tuoda pakettilappua, että olisi tiennyt mistä sen hakea. Paketti löytyi, nyt on kantapäässä uusista kengistä valtava rakkula.

   Sittenpä päätti rakas tietokoneeni posahtaa. Vietin suhteellisen rauhaisan viikon istumatta iltaisin kotona datailemassa ja sen sijaan sain luettua, nukuttua ja juotua kaljaa (hups!). Nyt toimii taas, kunnes hajoaa, sanoi korjaaja. Vähän hassuja ääniä tuolta kuuluu, mutta ainakin pojat oli hienosti putsannut kaikki ruuantähteet näppäimistöstä ja pölyt sisältä ja ulkoa! Kai sitä semmosesta sitten maksaa. Sanoi ne, että luulee tietävänsä mikä on vikana. 

   Meidän töihintuli ihan oikea pomppulinna! Suosittelen siis Berliinissä asustavia/vierailevia lukijoita tulemaan tsekkaamaan uuden näyttelyn, se jatkuu vielä 15.5 asti! Pääsee pomppimaan olematta kumipallo, eikä kukaan sitimarketin täti tuu ajamaan pois vaikka olis vähän vanhempi kuin pomppulinnapomppijat yleensä. 

   Noni, muuten siis kaikki oikein normaalia ja ihanaa. Työhakemuksia alan kirjoittelemaan hetimiten, nyt kun tän koneenkin sain takaisin ettei tule lusmuiltua.

   Ai niin, yksi aamu sämpylää hakiessani näin vihdoin syyn, miksi kukaan levittäisi korvisreikiään. Siellä voi säilyttää asioita! Wie praktisch!