Ulkona paistaa aurinko!

Tosin tänään olen kotona jumissa opparin kanssa. Muina aamuina on ollut kivaa pyöräillä töihin, vaikka vähän laiska siinä olenkin ollut. Matkani töihin on hieman reilu 6km, josta n. 4km yhtä suoraa Tiergarten-puiston läpi.

Muutenkin reitti on vaatimattomasti sanottuna hieno. Tiergartenin keskellä pönöttää Siegessäule (Voitonpylväs):

Siegessäule ja hienot katulamput

Tästä kun jatkan suoran polkemista, Tiergartenin toisella laidalla vastaan tulee Brandenburgin portti, jonka kaarista pilkistää TV-torni.

Tuon läpi polkeminen ei ole helppoa, ellei halua osua moneen turistiin...

Tässä kohtaa voin päättää, poljenko portin läpi, siitä Spreen rantaan ja töihin, vai käynkö vielä vilkaisemassa Reichstagia, eli Saksan valtiopäivätaloa. Siitä ei ole tullut pyöräillessä otettua kuvaa, mutta onneksi kävellessä kyllä!

Ei yhtään pääse rakennus tästä kulmasta oikeuksiinsa, mutta hieno se on silti

Berliinissä on miljoonakaupungiksi yllättävän vähemmän liikennettä, täällä on niin helppoa kulkea julkisilla. Pyöräilijöille on hyvät, selkeät ja turvalliset pyöräkaistat kaikkien suurimpien katujen varressa ja autot ovat tottuneet varomaan kevyempää liikennettä. Täällä Charlottenburgissa tosin on aika paljon mukulakivikatuja, jotka tuntuvat hieman epämukavilta vanhan pyörän selässä istuessa.

Nyt lähden ostamaan hanskat, että tarkenee ensi viikollakin polkea! Tschüßie!

Kivoja hommia

Yksi Berliinin parhaista puolista mitä ilmapiiriin tulee, on varmasti myönteisyys ja vapautuneisuus. Täällä tulee paljon vähemmän kieltomerkkejä vastaan. Illanviettokulttuurissa se näkyy mm. siten, että tupakointi on yhä osassa baareista sallittua, alkoholin myynnissä ei ole aikarajaa ja baarit ja klubit menevät yleensä kiinni sitten, kun suurin osa ihmisistä on lähtenyt, ei kello 3.59. Työntekijöille tuo saattaa olla  hieman raskasta, mutta kaippa he sen tietävät kun sinne töihin menevät. Ruokaakin saa mihin aikaan päivästä tai yöstä tahansa.
Julkinen liikennekin kulkee lauantai- ja sunnuntaiöiden läpi, eli ei tarvitse edes myöhäsiestä kotiintulosta stressata. kaippa ne tämän takia Berliiniä hedonistien pääkaupungisksi joskus kutsuu. Mikä parasta, kaikesta tästä huolimatta örvelökänniääliöitä täällä näkee oikesti erittäin harvoin, toisin kuin öhm, no, asuin joskus Lahdessa. Yök. Ettäs tiedät, Räsänen.

Jos illalla mielii oluselle, valinnanvaraa paikoista löytyy aika roimasti. Yleensä myös jokaisessa paikassa on jotain hieman erikoista tai juuri sille paikalle ominaista, vaikka suurin osa kuppiloista onkin yleisilmeeltään "likaisia" ja erittäin Berliiniläisiä. Yksi mun lemppareista on Madame Claude's, jossa omana jipponaan huonekalut on nurinkurin (on siellä muutama oikeinpäinkin oleva)

Madame Claude's - tämä kuva ei ole nurinkurin

Auralla tais olla noita lasitiiliä ainakin pari?

Oltiin taas tällä viikolla Mobile Kinossa, tällä kertaa he ovat aloittaneet sarjan nimeltä "Contoversial Cinema" ja elokuvana oli Todd Solondzin Happiness (1998). Leffa oli niin  hyvä, ettei yhtään tuntunut kestävän yli kahta tuntia. Enää ei tietenkään noita elokuvia ulkona tarkene katsella, joten tällä kertaa oli paikkana Naherholung Sternchen, pieni baarinoloinen tila, jonne screeni ja katsomo oli aseteltu. Innolla odotan seuraavaa näytöstä! Leffat on yhä ilmaisia, mutta jrjestäjät pyytävät yleensä esityksen jälkeen hieman tippiä. Ja kalja on normaalia kalliimpaa. Kyllä, leffassa saa juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa. Oikeissa leffateattereissa saa vain kaljaa.

Kannatti olla ajoissa, päästiin eturiviin!

Pari viikkoa sitten piti sanoa hyvästit yhdelle työkaverille ja päätettiin tehdä jotain hauskaa. Niinpä varasimme illaksi hohtominigolfin! Veikeetä. Rata oli jaettu neljään eri huoneeseen, joista jokaisella oli oma ilmeensä. Aika avaruustunnelmissa sitä kyllä oltiin joka tapauksessa.

Elina ja Herman tuli kylään!

Oppari alkaa olla aika valmis, tosin nyt on ehkä pahin stressivaihe päällä (sinä, joka opparin kirjoituksesta vasta haavelielt, ÄLÄ kuvittele voivasi kirjoittaa sitä työnteon ohella jos työpaikka ei satu olemaan opparisi aihe. Tai Berliinissä. Täällä on liikaa muutakin tekemistä).

Retki Rügenille

Näin Hesarissa kerran artikkelin hylätystä, natsi-Saksan aikana Adolfin rakennuttamasta, tyhjänä olevasta lomakeskuskompleksista. Sinnehän piti sitten päästä! Suunniteltiin retkeä jo muutama viikko, kunnes vapaa viikonloppu autonlainausmahdollisuudella löytyi ja ahoi, lauantaiaamuna otettiin suunnaksi Rügen!

Huomatkaa maailman hienoin kuvankäsittely, kävimme siis ympyröidyissä paikoissa.

 Matkaa tuonne Itämerellä sijaitsevaan lomaparatiisiin on Berliinistä kolme ja puoli tuntia, menomatkalla päätettiin pysähtyä ekana Stralsundin vanhassa kaupungissa, joka oli todella pysähdyksen väärti! kaverit söi (kuulemma) maukkaita Fischbrötcheneitä, sillä mitäpä muutakaan rannikolla syötäisiin ja kävimme kävelemässä kaupungissa hieman. Tyrnijäätelö oli myös hyvää!

Stralsundin pääaukio ja vieressä yksi Euroopan vanhimmista satamakapakoista

Seuraavaksi suuntasimme sitten sillan yli Rügenille. Ajoimme suoraan Proraan katsomaan tuota massiivista lomakeskusta ja se olikin aikamoinen. Käveltiin ensin ulkona ja etsittiin ovea, joka olisi ehkä unohtunut kiinni. Aika hyvin oli kyllä melkein  kaikki lukittu, mutta meidän onneksi vain melkein!

Seebad Prora on 4,5km pitkä jono lähes identtisiä rakennuksia

Huoneita on 10000, jokaisesta merinäköala

 Noin 30 metrin päässä tästä ihanasta lomaparatiisita on aivan mieletön hiekkaranta. Rakennuksista osa on saatu myytyä ja niistä kuunostetaan nyt sekä omistusasuntoja että uutta, modernia kylpylähotellia. Sijainti on kyllä lomakohteelle makea, mutta talojen kunnostukseen on mennyt jo kymmeniä miljoonia euroja ja sijoittajien löytäminen on hankalaa.
Luonto on ehtinyt ottaa vallan alueesta, pihassa kasvaa valtavan paljon vadelmapuskia ja näimme pari peuraakin polulla!

Proran jälkeen halusimme mennä vielä kalkkikivirinteille, mutta koska aamuinen lähtö venyi niin myöhään alkoi jo tulla pimeää ja päätimme etsiä ruokapaikan. Yksi yllytyshullu (no, ei sitä kyllä tarvinnut yllyttää) halusi myös uimaan, yh. Vesi oli n. 14 C, ilma aikalailla saman verran.

Olimme ajatelleet ajaa vielä yötä myöten takaisin Berliiniin, mutta väysymys voitti ja soittelimme muutamaan hotelliin kysyäksemme, jos löytyisi huonetta kolmelle hengelle. Ensin ei oikein meinannut meidän budjettiimme sopivaa löytyä, mutta sitten kävi näin:
- Hei, olisikohan teillä kolmen hengen huonetta vapaana ja paljonkohan sellainen maksaisi?
- Juu, on vapaana, 99€.
- Aijai, se on kyllä meille vähän liikaa.
- No, paljonkos sitten olitte ajatelleet?
- Jotain kahdeksankympin paikkeilla enintään.
- No, sanotaan sitten 79€, käykö?
- JOO!
Aivan ihana hotelli olikin, valtava huone, maailman mukavimmat pedit JA aamupala. NAM! Hotelli sijaitsi saaren keskellä, Rügenin "pääkaupungissa" Bergen auf Rügenissä.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta sunnuntaiaamuna. Oli kivaa herätä!

 Kun kerta aikaa nyt olikin, ajoimme takaisin Hageniin kalkkikivirinteille. Königsstuhliin piti kävellä n. 3km aivan ihanan metsän läpi, mutta näköalan vuoksi olisi kävellyt kyllä enemmänkin.

Satumetsä

Kreidefelsen

 Kaikenkaikkiaan oli siis aivan mainio viikonloppu! Seura oli parasta ja oli ihanaa päästä hetkeksi kaupungista ulos raittiiseen ilmaan. En millään muista, missä yövyimme Auran ja iskän kanssa Rügenillä joskus vuonna 1997 tai jotain, mutta nuo kalkkikivirinteet olivat kyllä jääneet mieleen tuosta retkestä.