Ulkona paistaa aurinko!

Tosin tänään olen kotona jumissa opparin kanssa. Muina aamuina on ollut kivaa pyöräillä töihin, vaikka vähän laiska siinä olenkin ollut. Matkani töihin on hieman reilu 6km, josta n. 4km yhtä suoraa Tiergarten-puiston läpi.

Muutenkin reitti on vaatimattomasti sanottuna hieno. Tiergartenin keskellä pönöttää Siegessäule (Voitonpylväs):

Siegessäule ja hienot katulamput

Tästä kun jatkan suoran polkemista, Tiergartenin toisella laidalla vastaan tulee Brandenburgin portti, jonka kaarista pilkistää TV-torni.

Tuon läpi polkeminen ei ole helppoa, ellei halua osua moneen turistiin...

Tässä kohtaa voin päättää, poljenko portin läpi, siitä Spreen rantaan ja töihin, vai käynkö vielä vilkaisemassa Reichstagia, eli Saksan valtiopäivätaloa. Siitä ei ole tullut pyöräillessä otettua kuvaa, mutta onneksi kävellessä kyllä!

Ei yhtään pääse rakennus tästä kulmasta oikeuksiinsa, mutta hieno se on silti

Berliinissä on miljoonakaupungiksi yllättävän vähemmän liikennettä, täällä on niin helppoa kulkea julkisilla. Pyöräilijöille on hyvät, selkeät ja turvalliset pyöräkaistat kaikkien suurimpien katujen varressa ja autot ovat tottuneet varomaan kevyempää liikennettä. Täällä Charlottenburgissa tosin on aika paljon mukulakivikatuja, jotka tuntuvat hieman epämukavilta vanhan pyörän selässä istuessa.

Nyt lähden ostamaan hanskat, että tarkenee ensi viikollakin polkea! Tschüßie!

Kivoja hommia

Yksi Berliinin parhaista puolista mitä ilmapiiriin tulee, on varmasti myönteisyys ja vapautuneisuus. Täällä tulee paljon vähemmän kieltomerkkejä vastaan. Illanviettokulttuurissa se näkyy mm. siten, että tupakointi on yhä osassa baareista sallittua, alkoholin myynnissä ei ole aikarajaa ja baarit ja klubit menevät yleensä kiinni sitten, kun suurin osa ihmisistä on lähtenyt, ei kello 3.59. Työntekijöille tuo saattaa olla  hieman raskasta, mutta kaippa he sen tietävät kun sinne töihin menevät. Ruokaakin saa mihin aikaan päivästä tai yöstä tahansa.
Julkinen liikennekin kulkee lauantai- ja sunnuntaiöiden läpi, eli ei tarvitse edes myöhäsiestä kotiintulosta stressata. kaippa ne tämän takia Berliiniä hedonistien pääkaupungisksi joskus kutsuu. Mikä parasta, kaikesta tästä huolimatta örvelökänniääliöitä täällä näkee oikesti erittäin harvoin, toisin kuin öhm, no, asuin joskus Lahdessa. Yök. Ettäs tiedät, Räsänen.

Jos illalla mielii oluselle, valinnanvaraa paikoista löytyy aika roimasti. Yleensä myös jokaisessa paikassa on jotain hieman erikoista tai juuri sille paikalle ominaista, vaikka suurin osa kuppiloista onkin yleisilmeeltään "likaisia" ja erittäin Berliiniläisiä. Yksi mun lemppareista on Madame Claude's, jossa omana jipponaan huonekalut on nurinkurin (on siellä muutama oikeinpäinkin oleva)

Madame Claude's - tämä kuva ei ole nurinkurin

Auralla tais olla noita lasitiiliä ainakin pari?

Oltiin taas tällä viikolla Mobile Kinossa, tällä kertaa he ovat aloittaneet sarjan nimeltä "Contoversial Cinema" ja elokuvana oli Todd Solondzin Happiness (1998). Leffa oli niin  hyvä, ettei yhtään tuntunut kestävän yli kahta tuntia. Enää ei tietenkään noita elokuvia ulkona tarkene katsella, joten tällä kertaa oli paikkana Naherholung Sternchen, pieni baarinoloinen tila, jonne screeni ja katsomo oli aseteltu. Innolla odotan seuraavaa näytöstä! Leffat on yhä ilmaisia, mutta jrjestäjät pyytävät yleensä esityksen jälkeen hieman tippiä. Ja kalja on normaalia kalliimpaa. Kyllä, leffassa saa juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa. Oikeissa leffateattereissa saa vain kaljaa.

Kannatti olla ajoissa, päästiin eturiviin!

Pari viikkoa sitten piti sanoa hyvästit yhdelle työkaverille ja päätettiin tehdä jotain hauskaa. Niinpä varasimme illaksi hohtominigolfin! Veikeetä. Rata oli jaettu neljään eri huoneeseen, joista jokaisella oli oma ilmeensä. Aika avaruustunnelmissa sitä kyllä oltiin joka tapauksessa.

Elina ja Herman tuli kylään!

Oppari alkaa olla aika valmis, tosin nyt on ehkä pahin stressivaihe päällä (sinä, joka opparin kirjoituksesta vasta haavelielt, ÄLÄ kuvittele voivasi kirjoittaa sitä työnteon ohella jos työpaikka ei satu olemaan opparisi aihe. Tai Berliinissä. Täällä on liikaa muutakin tekemistä).

Retki Rügenille

Näin Hesarissa kerran artikkelin hylätystä, natsi-Saksan aikana Adolfin rakennuttamasta, tyhjänä olevasta lomakeskuskompleksista. Sinnehän piti sitten päästä! Suunniteltiin retkeä jo muutama viikko, kunnes vapaa viikonloppu autonlainausmahdollisuudella löytyi ja ahoi, lauantaiaamuna otettiin suunnaksi Rügen!

Huomatkaa maailman hienoin kuvankäsittely, kävimme siis ympyröidyissä paikoissa.

 Matkaa tuonne Itämerellä sijaitsevaan lomaparatiisiin on Berliinistä kolme ja puoli tuntia, menomatkalla päätettiin pysähtyä ekana Stralsundin vanhassa kaupungissa, joka oli todella pysähdyksen väärti! kaverit söi (kuulemma) maukkaita Fischbrötcheneitä, sillä mitäpä muutakaan rannikolla syötäisiin ja kävimme kävelemässä kaupungissa hieman. Tyrnijäätelö oli myös hyvää!

Stralsundin pääaukio ja vieressä yksi Euroopan vanhimmista satamakapakoista

Seuraavaksi suuntasimme sitten sillan yli Rügenille. Ajoimme suoraan Proraan katsomaan tuota massiivista lomakeskusta ja se olikin aikamoinen. Käveltiin ensin ulkona ja etsittiin ovea, joka olisi ehkä unohtunut kiinni. Aika hyvin oli kyllä melkein  kaikki lukittu, mutta meidän onneksi vain melkein!

Seebad Prora on 4,5km pitkä jono lähes identtisiä rakennuksia

Huoneita on 10000, jokaisesta merinäköala

 Noin 30 metrin päässä tästä ihanasta lomaparatiisita on aivan mieletön hiekkaranta. Rakennuksista osa on saatu myytyä ja niistä kuunostetaan nyt sekä omistusasuntoja että uutta, modernia kylpylähotellia. Sijainti on kyllä lomakohteelle makea, mutta talojen kunnostukseen on mennyt jo kymmeniä miljoonia euroja ja sijoittajien löytäminen on hankalaa.
Luonto on ehtinyt ottaa vallan alueesta, pihassa kasvaa valtavan paljon vadelmapuskia ja näimme pari peuraakin polulla!

Proran jälkeen halusimme mennä vielä kalkkikivirinteille, mutta koska aamuinen lähtö venyi niin myöhään alkoi jo tulla pimeää ja päätimme etsiä ruokapaikan. Yksi yllytyshullu (no, ei sitä kyllä tarvinnut yllyttää) halusi myös uimaan, yh. Vesi oli n. 14 C, ilma aikalailla saman verran.

Olimme ajatelleet ajaa vielä yötä myöten takaisin Berliiniin, mutta väysymys voitti ja soittelimme muutamaan hotelliin kysyäksemme, jos löytyisi huonetta kolmelle hengelle. Ensin ei oikein meinannut meidän budjettiimme sopivaa löytyä, mutta sitten kävi näin:
- Hei, olisikohan teillä kolmen hengen huonetta vapaana ja paljonkohan sellainen maksaisi?
- Juu, on vapaana, 99€.
- Aijai, se on kyllä meille vähän liikaa.
- No, paljonkos sitten olitte ajatelleet?
- Jotain kahdeksankympin paikkeilla enintään.
- No, sanotaan sitten 79€, käykö?
- JOO!
Aivan ihana hotelli olikin, valtava huone, maailman mukavimmat pedit JA aamupala. NAM! Hotelli sijaitsi saaren keskellä, Rügenin "pääkaupungissa" Bergen auf Rügenissä.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta sunnuntaiaamuna. Oli kivaa herätä!

 Kun kerta aikaa nyt olikin, ajoimme takaisin Hageniin kalkkikivirinteille. Königsstuhliin piti kävellä n. 3km aivan ihanan metsän läpi, mutta näköalan vuoksi olisi kävellyt kyllä enemmänkin.

Satumetsä

Kreidefelsen

 Kaikenkaikkiaan oli siis aivan mainio viikonloppu! Seura oli parasta ja oli ihanaa päästä hetkeksi kaupungista ulos raittiiseen ilmaan. En millään muista, missä yövyimme Auran ja iskän kanssa Rügenillä joskus vuonna 1997 tai jotain, mutta nuo kalkkikivirinteet olivat kyllä jääneet mieleen tuosta retkestä.

Parasta Berliinin sunnuntai-iltapäivissä

Moro. Join limsaa.

…on ehdottomasti ulkokirppikset. Näitä järjestellään vielä joka viikonloppu, mutta kohta tahti varmaan hidastuu kun lämpömittarin lukemat jäävät +15C:n alapuolelle päivisinkin. Talvi tulee, yök.

Mutta talvea varten voi koittaa löytää lämmikettä tuolta kirppareilta! Viikko sitten oli vielä reilusti yli +20C, tuli ihan kuuma auringonpaisteessa kirppariväentungoksessa.

Nowkoelln-kirppari järjestetään noin kolmen viikon välein idyllisen Maybachuferin varressa

Viikko sitten oli vielä niin kuuma, että sai heittää takin laukun hihnaan roikkumaan!

Tietysti aikaisin sunnuntaiaamuna ylösnouseminen ei aina ole ihan itsestäänselvyys, mutta tähän mennessä oon kyllä yllättävän hyvin suoriutunut siinä. Ruuanhimo voi olla yks osatekijä siinä. Tai se, että herää joka tapauksessa puoli kahdeksalta, kun jompikumpi kämppiksistä kömpii kotiin klubilta. Jos en itte ole ollut niiden mukana…

Prinzessinengärten-puutarhaa ja kirpparia. ja aurinkoa!

Eilen ensin suunnattiin Moritzplatsille Kreuzboegen-kirppikselle, joka aina sillointällöin järjestetään. Myyjinä oli enimmäkseen ihan tavallisia tyyppejä myymässä vanhoja vaatteitaan, mutta aina mukaan mahtuu muutama taiteilija ja korujen valmistaja ynnä muuta. Melkein löysin jo kauan metsästämäni dia-korvikset, mutta kojussa olikin vain dia-kaulakoruja ja myyjä pahoitteli, ettei ollut tällä kertaa noita himoitsemiani killuttimia. Byhyy!

Yrttejä voi vissiinkin myös ostaa messiin.

Kirpparipaikka oli sinänsä tosi mielenkiintoinen, siellä oli jos vaikka minkälaista viljelmää ja (erittäin pahanhajuisia) lannoitteita muhimassa isoissa kanistereissa, tontti on kaupungin omistama ja ihmiset ovat sen ilmeisesti omin päin ottaneet viljelykäyttöön. Nyt tosin siihen meinataan ilmeisesti alkaa rakentaa jotain uutta, kuten niin monelle ns. hylätylle, omin päin käyttöön otetulle tontille on täällä lähivuosina käynyt.

Kadulta löytyi kaappi, jonka olisi saanut ottaa mukaansa ("zu verschenken"). Erinäisiin huonekaluihin törmää kaduilla aika usein, varsinkin kuun lopussa ja alussa... Hanna löysi kaapista hienoa paperia ja kivan levähdyspaikan.

Ei ollut vielä liian kylmä kesämekolle.

Töitä!

Jeps, tulin tänne siis töiden perässä. Tai no, sillä verukkeella, että satuin saamaan mielettömän mielenkiintoisen työharjoittelupaikan vuodeksi Suomen Saksan-instituutista!

Vaikka tietenkin ekat viikot meni aikalailla hukassa ollessa ja väsyneenä, nyt alkaa olla kuviot suht selviä töissäkin. Hommaa riittää jos vaikka minkälaista ja mikä parasta, itse saa pitkälle vaikuttaa siihen, millaisissa projekteissa ja tapahtumissa on mukana. Työkaverit on aika ihania ja muutoinkin on erittäin viihtyisää ja tärkeimpänä; kivaa tulla töihin joka päivä!

Eilen oli kauden ensimmäisen näyttelyn avajaiset ja aikamoinen näyttely onkin (Pekka ja Teija Isorättyä, "Untergrund").
Maanantaina näytti tältä...

...tiistain olin flunssassa kotona, joka ärsytti, koska olisin halunnut nähdä kuinka nuo juurakot koottiin näyttämään tältä:

Aika hienot, täytyy sanoa.
Hirven ja hevosen lisäksi näyttelytilaa vartioi Bäribel, joka silloin tällöin kävelee pylvästä ympäri.

Avajaisohjelma oli tälläkertaa myös oikein räikeä, viihdykkeestä vastasi Isorättyä Swingers & Martti Kaartinen Swing Trash Orchestra. Siinä vaiheessa kun itse ehdin pihalle, Mimosa Pale pyöri terassilla kakussa uimapuku päällä.

Ens viikolla alkaa sitten vissiin vähän totisempien hommien suunnittelu. Vieläkään en tykkää puhua saksalaisten kanssa puhelimessa, kun ei niiden puheesta saa koskaan selvää ja pelkään koko ajan sanovani jotain hirveän epäkohteliasta (teitittely ja sie/er/sein/seine/seinem/ihr/ihren/Ihnen ei vaan taho iskostua mieleen...).

Flunssatukkoiset aivot ei nyt jaksa ajatella enempää.

Illanviettoa keskellä viikkoa

Ensinnäkin, idea kirjoitella tänne kuulumisia heräsi eilen, kun istuttiin kavereiden kanssa puiston nurmikolla pimeässä, mutta kuitenkin kirkkaan kuun loisteessa, valkokankaan edessä. Kyseessä oli Mobile Kino, siis liikkuva elokuvateatteri joka koko kesän joka tiistai oli jossakin. Eilen oli ohjelmassa Rushmore.
Tunnelma oli ihana, "istumapaikat", eli erinäinen alue nurmikolla kaiuttimien välissä oli rajattu jouluvaloilla ja kynttilöillä, ja taka-alalta pystyi ostamaan pahvimukillisen (hyvää) viiniä 1,5€:lla. olisi tietysti voinut ajatuksella pakata jonkun viltin mukaan lähtiessä, mutta onneksi sain kaverilta takin lainaan, ettei tarvinnut kylmällä nurmikolla istua.
Noita ulko-ilma näytöksiä on ilmeisesti ollut kesän ajan reippaasti, eilenkin piti hetki miettiä kumpaan kahdesta vaihtoehdosta menisi. Nyt illat alkavat olla jo niin viileitä, että näytöksiä saattaa olla enää muutama, mutta toivottavasti ehdin vielä mukaan. Idea ja tunnelma ovat vain niin mahtavat!

Kuva on harmi kyllä huono, kun oikea kamera kulkee niin harvoin mukana.

Tsädääm!

Ajattelin olla laiska ja laittaa kuulumiset näin yleiseen jakoon, ettei tarvitse murehtia, kun ei ole aikaa kirjoitella tarpeeksi sähköposteja. Koitan vaikka kerran viikossa vähän kertoa kuulumisista ja ihmetellä Berliinin menoa - kuvien kera tietenkin. Meri voi vaikka sitten kommentoida, että pysyykö suomen kieli (esim. en tässä kohtaa ikinä muista pitääkö tuo kirjoittaa yhteen), tarpeeksi hyvänä!