Monogrammi

Missä kävin vuonna 2013: Osa 4.

Puolassa

(sori jos lipsahti tänne nännejä, mutta ehkei se ketään haittais)

Missä kävin vuonna 2013: Osa 3.

Suomessa

Missä kävin vuonna 2013: Osa 2.

Warnemündessä (jossa selvästi parkkeerataan statuksen mukaan)

 

   

Missä kävin vuonna 2013: Osa 1.

Prahassa

 

Treptower Park

Kuinka sitten vältytään niistä pullan ja muiden vehnän (tai ohran) ja hiivan maukkaiden yhdistelmien aiheuttamista lisäkiloista? No esimerkiksi ulkoilemalla.

Treptower Park on tuo epämuodostuneen kahdeksikon muotoinen viheralue tuossa. Tuo hieno keltainen tähti on missä mää asun.

Kesällä on tosiaan tullut pyöräiltyä aikalailla jokapaikkaan ihan hyötyliikunnan kannalta, mutta kauniina viikonloppupäivinä tuli tehtyä myös pieniä retkiä lähiympäristöön joita ei harmaana kylmänä talvena olisi tullut mieleenkään tehdä. Täytyy nyt kuitenkin sanoa, että tää Berliinin kaakkoisnurkka on aivan käsittämättömän mieletön paikka asua. Täällä on kaikkea.

Treptower Parkin S-Bahnille polkaisee n. viidessä minuutissa. Itse puisto on kuitenkin melko valtaisa, sinne voi helposti jumahtaa koko päiväksi samoilemaan metsään, istumaan joen varteen kuuntelemaan teknoa, joka vastapäisellä rannalla raikaa ja eritoten ihmettelemään kummallisia asioita, joita keskeltä puistoa yhtäkkiä löytyy.

Puisto on ihanan metsäinen, muutamilla isoilla niityillä kaivetaan puuvillakasseista Kubb-pelin paloja ja availlaan olutpulloja kaikella paitsi pullonavaajalla. Nurtsilla on ihana makoilla, kaupungin äänet ei oikeastaan kuulu enää vaikkei kauhean pitkälle edes jaksaisi samoilla.

Mutta samoilu kannattaa. Ensimmäisenä yllätyksenä metsän keskeltä paljastuu toisen maailmansodan jälkeen pystytetty Neuvostomuistomerkki.

Aivan käsittämätön. Ihan kuin ois taas Pietarissa. Siellä kun osataan tehdä kaikki isosti.

Ihan mieletön mesta. ja tietenkin kokonaan aidattu niin, että vain tuolta "vastarannalta", eli noiden kahden kolmion välistä pääsee sisään. Yhtäkkiä kun nuo kivipaadet nousevat näkökenttään ja metsä muuttuu tarkasti laskelmoiduksi puistoasetelmaksi, tulee hieman epätodellinen olo. Myös siksi, että koko muistomerkki sijaitsee niin syrjässä, eikä sinne vahingossa ikinä tulisi kenenkään eksyttyä. Suosittelen. Semmoinen Wow-momentti, niinkuin Tim Gunn tai Heidi Klum sanoisi.

Treptower Park kätkee sisäänsä toisenkin kummallisen keitaan, DDR:n aikoinaan kukoistaneen huvipuiston jäänteet, siis Spreeparkin. Puisto meni konkurssiin 2001 jonka jälkeen puiston omistaja perheineen kuljetti muutaman puitson laitteista Peruun "korjattavaksi" (jäivät kuitenkin pian kiinni yritettyään kuljettaa huimia määriä kokaiinia Saksaan Lentävä matto-laitteen sisässä), muut laitteet jäivät puistoon lahoamaan. Puisto on suljettu kävijöiltä, mutta siellä järjestetään ohjattuja kierroksia.

Kukoistuksessaan puisto näytti varmasti juuri tältä.

Nykyään tältä.

Yleistä hupia välttyäkseen kierroksen maksulta (oikeasti 15€ on aika paljon moisesta) ja siltä, että sen ajan joutuu istumaan hassussa junassa eikä saa rauhassa tepastella puistossa, on kiivetä aidan yli sisään. Me mentiin tosin ali.

Kammottavinta koko puistossa on maailmanpyörä. Se on yhä pystyssä, wikipedian mukaan vuonna 2005 siinä näkyi vielä värierojakin. Maailmanpyörä ei ole lukittu paikoilleen, jottei se kaatuisi tuulessa, vaan se pyörii hitaasti tuulen mukana pitäen aavemaista kirskunaa. Yhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh.



No, mutta kai ne 15€:n kierrosmaksut menevät sitten vartijoiden palkkaamiseen, ehdittiin nimittäin olla puistossa n. kaksi minuuttia ennenkuin vartija näki meidät ja saattoi ystävällisesti ulos. Meksikolaiselle viiksijunalle ehdittiin.

Ehkä sitä sit ens kerralla vois mennä ihan semmoselle viralliselle kierrokselle niin näkisi vähän enemmän. Vartija oli kuitenkin mukava ja vain saattoi meidät ulos, joskus kuulemma joutuu poistamaan kamerasta kaikki kuvat ja maksamaan suht tuntuvat sakot alueelle tunkeutumisesta. Mutta onneksi kaupunki on pullollaan hylättyjä rakennuksia, joihin nyt ei niihinkään ihan turvallisuussyistäkään saa mennä, mutta voi. Irakin hylätty suurlähetystö, anyone?

Pullaa Berliinissä (!)

Ihan huomaamattani on tullut 13kk täyteen Saksassa oloa! Oho! Sen kunniaksi leivottiin mun melkein-vuosipäivänä (jota en tosin yhtään muistanut) pullaa. Sattui nimittäin taas olemaan myös ravintolapäivä.

Kun viimekerralla helmikuussa otettiin osaa tuohon jo kovasti kansainvälistyneeseen ravintolapäivään, oli täällä muistaakseni kuusi ravintolaa, joista puolet täällä trendi-Neuköllnissä. Innostus on kuitenkin selkeästi laantunut, mutta porukkaa riitti kuitenkin syöjiksi, jopa paljon enemmän kuin ekalla kerralla. Ehkä myös siksi, että oli lämmin elokuinen sunnuntai eikä harmaa helmikuu.

Kokkikolmoset

Tehtiin yksinkertaisehkoa suomalaista pullaa ja piirakkaa, eli leivonta voitiin onneksi aloittaa vasta samana aamua ilman suurempaa stressiä. Karjalanpiirakoita oli hauska väkertää, munavoihin meni 15 kananmunaa ja puoli kiloa voita.

 

 Korvapuusteistakin tuli aivan mielettömän hyviä ja isoja. Porukkaa kävi tosiaan paljon, meille ei ikkunan sulkemisen jälkeen kauhean montaa piirakkaa tai pullaa jäänyt. Muutama kuitenkin.

Ja kiitokset Kirsille kuvaamisesta, ite ei oltais uuninluukulta ja ikkunalta keretty ulos juoksentelemaan.

Nyt on kauniit Cupcakesit ja suomalaiset perinneleivonnaiset tehty, mut eiköhän me ens kerralla taas jotain hauskaa keksitä.